Nykyaikaisen psykologian "tietoisuuden" alla on tapana ymmärtää sellainen tapa osoittaa objektiivinen todellisuus ihmisen psyykissä, jossa kokemukset ihmiskunnan sosiohistoriallisesta käytännöstä toimivat yhdistävänä, epäsuorana linkinä.
Käyttöohje
1
Tietoisuus on psyyken korkein muoto ja K. Marxin mukaan "seuraus työelämässä tapahtuvan ihmisen muodostumisen sosiaalis-historiallisista olosuhteista jatkuvassa kommunikoinnissa muiden ihmisten kanssa", ts. "julkinen tuote."
2
Tietoisuuden olemassaolotapa, kuten sanan merkityksestä voidaan nähdä, on tieto, jonka osatekijät ovat kognitiivisia prosesseja, kuten:
- tunne;
- havainto;
- muisti;
- mielikuvitus;
- ajattelua.
3
Toinen tietoisuuden komponentti on itsetuntemus, kyky erottaa kohde ja esine. Tähän luokkaan kuuluu myös vain ihmiselle ominainen itsetuntemus.
4
Tietoisuus on K. Marxin mukaan mahdotonta ilman tietoisuutta minkään toiminnan tavoitteista, ja mahdoton suorittaa tarkoituksenmukaista toimintaa näyttää olevan tietoisuuden rikkomus.
5
Tietoisuuden viimeisenä komponenttina pidetään ihmisen tunteita, jotka ilmenevät sekä sosiaalisten että ihmissuhteiden arvioinnissa. Joten emotionaalisen alueen häiriö (aiemmin rakastetun henkilön viha) voi toimia tietoisuuden heikentymisen osoittimena.
6
Muut koulut tarjoavat käsityksiään tietoisuuden kategoriasta, lähentyessään arvioitaessa tietoisuutta prosessina, jolla havaitaan todellisuuden havainnointielimillä, ja sen komponenttien (aistimukset, esitykset ja tunteet) toteutumisesta havaitsemistasolla, mutta tulevaisuudessa eroavat toisistaan:
- rakenteelliset tekijät - johtavat tietoisuuden luonteen itse tietoisuudesta yrittäen tunnistaa peruselementit, mutta joutuvat tietoisuuden kantajan lähtöaseman ongelmaan jo määritelmän tasolla;
- funktionalistit - yrittivät pitää tietoisuutta kehon biologisena funktiona ja päätyivät tietoisuuden olemattomuuteen, "fiktioon" (W. James);
- gestalt-psykologia - pitää tietoisuutta gestalt-lakien mukaisten monimutkaisten muutosten tuloksena, mutta ei pysty selittämään tietoisuuden itsenäistä toimintaa (K. Levin);
- aktiivisuuslähestymistapa - ei erota tietoisuutta ja toimintaa, koska ei voi eristää tuloksia (taidot, olosuhteet jne.) edellytyksistä (tavoitteet, motiivit);
- psykoanalyysi - pitää tietoisuutta tajuttoman tuotteen tuloksena ja syrjäyttämään ristiriitaiset elementit tietoisuuden valtakuntaan;
- humanistinen psykologia - ei voinut luoda ymmärrettävää tietoisuuden käsitettä ("Tietoisuus on se, mikä se ei ole, ja se ei ole sitä" - J. P. Sartre);
- kognitiivinen psykologia - pitää tietoisuutta osana kognitioprosessin logiikkaa, ottamatta tätä luokkaa huomioon kognitiivisten prosessien erityisjärjestelmissä;
- kulttuurihistoriallinen psykologia - määrittelee tietoisuuden pääolosuhteeksi ja keinoksi hallita itseään, uskoa ajatteluun ja vaikuttaa ihmisen tietoisuuden osiin (L. S. Vygotsky).
- tajunta
- Tietoisuuden käsite
- Tietoisuus psykologiassa